Edellisen kerran harrastin työmatkajuoksua marraskuun lopulla, ja vasta viime perjantaina sain itsestäni sen verran irti, että lähdin jälleen tien päälle. Edellislenkin opit oli otettu haltuun, sillä tällä kertaa juoksussa oli vähemmän häiriötekijöitä ja lenkillä oli välillä varaa jopa revitellä.
Perjantaina maa oli vielä lumeton ja lähes jäätön, joten nastakengille ei ollut tarvetta, vaan vanhat Brooksin juoksulenkkarini riittivät mainiosti matkantekoon. Vaatteissa panostin jälleen luotettavaan kolmiyhteyteen eli tekniseen alusasuun, hyvään välikerrastoon ja tuulenpitävään juoksuasuun. Yhtälailla varustukseen kuuluivat juoksusukat sekä joululahjaksi saatu [siis itse ostettu :D] Polar BUFF®, joka toimi omasta mielestäni erinomaisesti. Kaulaa tai niskaa ei kylmännyt missään vaiheessa.
Viime kerrasta viisastuneena olin vienyt vaihtovaatteet, pyyhkeen ja kaiken muun tarvittavan etukäteen työpaikalle, joten reppu jäi kotiin. Tavarat ja juomapullot kulkivatkin kätevästi juomapullovyössä, joka istui jämäkästi vyötäröllä, jolloin juoksurytmi säilyi eheänä. Kun matkareittikin oli jo tutumpi, saatoin keskittyä enemmän itse asiaan eli juoksemiseen.
Koska olin vuoden ensimmäisissä postauksissa kirjoittanut kuntoilutrendeistä, päätin lenkin loppuvaiheessa kokeilla HIIT:iä eli intervalliharjoittelua. Kahdentoista kilometrin juoksumatka on tosin liian perusteellinen lämmittely intervalleille. Muutaman kilometrin tehoilun jälkeen olin osastoa ”nakit ja muusi”, joten työmatkan loppukilometrit sujuivat suosiolla jäähdytellen.
Vaikka lenkki oli rasittavuudeltaan suhteellisen raskas, juokseminen vaikutti piristävästi työpäivään. Kun muisti juoda riittävästi nestettä, sekä mieli että keho olivat virkeänä koko päivän. Ja illalla uni maistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti